Karjalan kierros

Karjalan kierros

Kesäkuun kahdestoista päivä, seitsemältä aamulla saavuimme Akin kanssa Pikisaaren koulun pihalle, josta aloitimme hieman tavallisuudesta poikkeavan ”luokkaretken” Venäjän karjalaan. Tavallisuudesta poikkeavan reissusta teki se, että mukaamme ei lähtenyt koululta yhtään opettajaa eikä ketään muutakaan henkilökuntaa. Mutta toisaalta, mikäs meitä kahta estäisi lähtemästä reissulle. Kunhan olisimme lauantaina klo 13.00 hotelli Piter Inn:in edessä tavaroiden kanssa valmiina. Sieltä meidän oli määrä lähteä, yhdessä Venäläisen seurueemme kanssa, kiertelemään Karjalan pieniä kyliä pikkubussilla. Seurueemme koostui Kizhin museon sekä Petroskoin yliopiston henkilökunnasta, ja heidän kanssamme tulisimme viettämään seuraavat puolitoista viikkoa tutustuen vanhoihin sekä uusiin aktiivisiin kyliin ja kyläyhteisöihin. Reissumme tarkka kilometrimäärä on vain Venäläisen autonkuljettajamme ja bussina toimineen Ford Transitin matkamittarin tiedossa, mutta sen voin todeta että paljon niitä tuli.

Matkaamme kuvattuna GoPro kameralla

Lauantaina, kolmastoista päivä heinäkuuta reissumme alkoi hotelli Piter Inn:in pihasta, josta matkanjohtajamme Ekaterina sekä muu seurueemme tuli hakemaan meitä pikkubussilla. Lähdimme ajamaan Petroskoista kohti Karhumäkeä, josta otimme vielä loputkin kyytiläiset mukaan. Söimme porukalla Karhumäellä ja samalla pääsimme esittelemään itsemme muulle seurueelle. Esittelykierroksen päätteeksi suuntasimme bussin keulan kohti matkamme ensimmäistä pysähdystä, Pyalman kylää kohti.

Ryhmäkuva josta puuttuu molemmat kuvaajat

Pyalman kylässä tutustuimme muun muassa kyläläisten itse tekemään siltaan, kylän majataloon sekä tietysti kirkkoon. Kylässä opimme paljon omavaraisuudesta. Kyläläisten suuri ylpeydenaihe on heidän omistamansa suuret metsäalueet ja sen tuoma turva sekä omavaraisuus. Kierroksen päätteeksi lähdimme matkustamaan kohti Pudozhin kylää, jossa sijaitsi matkamme ensimmäinen yöpymispaikka. 

Kylän maisemaa kuvattuna sillalta
Ryhmämme ylittämässä siltaa
Kyläläisten tekemä silta

Seuraavana päivänä, heti aamupalan jälkeen suuntasimme bussilla Pudozhin vieressä sijaitsevaan Kubovskayan kylään, jossa meitä oli vastassa todella aktiivinen kyläyhteisö. Kylän yhteisenä suurena haaveena on aloittaa matkailubisnes ja tehdä kylästä matkailukohde maaseudun rauhasta haaveileville turisteille. Kyläläiset olivat aikanaan perustaneet yhteisin voimin majatalon, valitettavasti huono talous, syrjäinen sijainti ja tarkat säännöt ja määräykset pakottivat heidät lopettamaan sen toiminnan. Vastoinkäymisistä huolimatta se ei ole kuitenkaan lannistanut heitä, vaan kyläläiset ovat luottavaisia, että tulevaisuudessa pienellä avustuksella he voivat vihdoinkin avata uuden majatalon.

Pala idyylistä Kubovskayan kylää
Seurueemme juttelemassa kyläläisten kanssa
Lehmät päiväkävelyllä

Vierailumme jälkeen matkustimme kohti Kargopolin kaupunkia, joka on tunnettu sen lukuisista kirkoistaan. Aikoinaan kyseisessä kaupungissa oli sijainnut peräti 23 kirkkoa, joista ”vain” 11 kirkkoa oli selvinnyt ajan saatossa. Kysyttyämme miksi kirkkoja oli niin valtava määrä yhdessä kaupungissa, saimme vastaukseksi että kyseisessä kaupungissa on asunut ja asuu edelleen useita rikkaita ja vanhoja kauppias-sukuja, joista jokainen on pystyttänyt oman kirkon estelläkseen omaa varallisuuttaan ja asemaansa. Matka Kargopoliin osoittautui mielenkiintoiseksi seikkailuksi ja oli vähällä koitua bussimme kohtaloksi. Yli 30 vuotta vanha Puna-armeijan pioneerijoukkojen rakentama väliaikainen huoltotie alkoi olla liikaa käytössämme olleelle bussille ja se meinasi päätyä aikaistetulle eläkkeelle.

Ponttoonisillan ylitys
Kuvassa muutama kargopolin lukuisista kirkoista

Me matkustajat selvisimme kuitenkin ehjänä ja turvallisesti perille majapaikallemme, kiitos osaavan kuljettajamme ja kiitos Kargopolin nopeiden ja osaavien mekaanikkojen, bussimme oli taas käyttökunnossa heti seuraavana päivänä.

Oikeastaan ihan sama minne katsoi, niin nähtävissä oli joku kaupungin useista kirkoista

Oshevenskin kylässä meitä oli vastassa eräs varmasti nuorimmista ja aktiivisimmista kyläyhteisöistä koko Karjalan alueella. Kyseiselle kylälle oli muuttanut paljon arkkitehtejä, insinöörejä ja taiteilijoita ympäri Venäjää, heistä suurin osa olikin kotoisin Moskovasta ja Pietarista. Siellä saimme nähdä omin silmin kuinka vanhasta hylätystä kylästä voi kehittyä nopeasti elinvoimainen kyläkeskus.

Kyläläisillä oli lentopalloturnaus menossa kun saavuimme paikalle
Eräs kylän taiteilijoista kertoo meille kylän vanhoista rakennuksista,
joita he ovat korjailleet ja ottaneet uusiokäyttöön

Seurueemme jäsenet saivat myös mahdollisuuden käydä viilentymässä paikallisessa järvessä.

Lähdettyämme Oshevenskin kylästä vierailimme seuraavaksi Archangelon kylässä jossa oli kaksi valtavan suurta puukirkkoa, jotka tosin olivat päässeet todella huonoon kuntoon ajan saatossa. Kyläläisillä itsellään ei ole mitään mahdollisuutta korjata ja entisöidä kyseisisä kirkkoja, joten he rakensivat uuden pienen kirkon pienen matkan päähän

Toinen kylän suurista kirkoista
Uusi kirkko, jonka kyläläiset rakensivat itse
Matkalla Kenozeron kansallispuistoon pysähdyimme katsomaan vanhaa puusta tehtyä siltaa

Seuraavaksi vuorossa oli yksi matkamme pääkohteista, Kenozeron kansallispuisto. Siellä tutustuimme nuoren matkailualaa opiskelevan oppaamme välityksellä erilaisiin työpajoihin, joissa käytiin läpi alueen historiaa.

Oppaamme esittelemässä meille perinteisiä työkaluja
Yksi useista kenozeron kansallispuiston alueella sijaitsevista tsasunoista
Oppaamme kertoo paikallisesta tsasounasta

Hyvin nukutun yön jälkeen meillä oli vuorossa risteily, jonka aikana pysähdyimme useilla eri saarilla ja pääsimme tutustumaan vanhoihin kyliin, kirkkoihin, koko Venäjän pienimpään viralliseen tsasounaan ja yhteen Venäjän ainoista toimivista vesimyllyistä.

Venäjän pienin tsasouna
Vesivoimalan käynnistys
Käyössämme ollut risteily- sekä ”maihinnousualus”

Venäjällä kaikki on suurta, sama koskee myös Kenozeron kansallispuistoa, joka on kokonsa puolesta jaettu kahteen osaan. Molemmilla puolilla on omat kylänsä, joissa on omat hotellinsa, infokeskuksensa ja henkilökuntansa. 

Ruokatauko mahtavissa maisemissa

Seuraavana päivänä pakkasimme tavarat hotellilta takaisin bussiin ja suuntasimme kohti puiston toisessa päässä olevaa Morchsihinskayan kylää, jossa viettäisimme seuraavat päivät

Tervetulokomitea
Meille järjestettiin työpajoja joissa pääsi kokeilemaan eismerkiski perinteistä tuohisesta askartelua

Matkalla Pochan kylään vierailimme matkan varrella sijaitsevassa Pochezerskyn Kirkossa

Kävimme tutustumassa Pochan kylässä sijaitsevaan näyttelyyn, joka oli omistettu Neuvostoaikojen muistolle. Kylä oli tärkeässä asemassa vanhassa Neuvostoliitossa ja suuri osa paikallisista haikailikin vanhojen aikojen vakauden perään.

Oppaamme esittelemässä kylän historiaa
Paikalliset nuoret tulivat tervehtimään meitä aasin kyydillä
Museossa säilössä olleita vanhoja neuvostoliiton koulupukuja
Rukailun yhteydessä saimme kuunneella perinteistä laulua

Pääsimme tutustumaan Kenozeron kansallispuiston upeisiin maisemiin rankan vesisateen säestämänä. Sade ei meitä lannistanut, lämmin kuppi teetä taukopaikalla riitti takaamaan onnistuneen reissun.

Oppaamme kertomassa puistosta löytyvistä kasveista
Reitin varresta löytyneet metsämansikat korvasivat reilusti vesisateesta aiheutuvan mielipahan
Pääsimme kuivattelemaan reitin varrelta löytyvään taukopaikkaan
Saaren korkeimmalta kohdalta löytyvä vanha kirkko

Kierroksen lopussa meitä oli vastassa pienoismallikylä, joka oli tarkka kopio perinteisestä karjalaisesta kylästä. Pienoismallikylässä oppaanamme toimi läheisen leirikoulun nuoret.

Tarkkaa tietoa päivän askelmäärästä ei ole, mutta taatusti mikä tahansa markkinoilla oleva aktiivisuusranneke olisi ollut tyytyväinen.

Kenozeron kansallispuiston maisemaa

Ennen lähtöä kävimme vielä kävelemässä majatalomme läheisyydestä lähtevän pienen luontopolun ja pääsimme ihastelemaan sen varrelle rakennettuja hienoja puisia eläinpatsaita.

Kierroksen jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme matkustamaan takaisin kohti matkan päätepistettä, Karhumäkeä. Matkan aikana pysähdyimme vielä erään modernin kirkon luona ja kävimme vierailemassa Sandarmohin hautausmaalla, jonne teloitettiin vuosien 1937-38 aikana arviolta 9000 ihmistä Stalinin ja NKVD:n toimesta. Vietimme viimeisen yön seurueen kesken Karhumäellä ja seuraavana aamuna porukkamme lähti kohti Kizhin saarta ja Petroskoita. Minun ja Akin matka päättyi Petroskoihin, hotelli Piter Inn:in edustalle, samaan paikkaan mistä reissumme alkoi yli viikko sitten. 


Moderni kirkko jossa pysähdyimme matkalla Karhumäelle

Sandarmohin hautausmaan muistomerkkejä joita on kiinnitetty paikalla kasvaviin mäntyihin

Hyvin nukutun yön jälkeen jäi vain tuliaisten ostaminen sekä pitkä ajomatka takaisin kohti Oulua.

Pakollinen ryhmäkuva